Ammatillisen opetuksen oppimisympäristöt

Moikka,

Meillä oli oppimisratkaisut ja opetusmenetelmät osiossa tehtävänä tutustua erilaisiin oppimisympäristöihin. Teimme jälleen tehokkaan tiimimme kanssa hyvää yhteistyötä ja saimme hyvän ja tiiviin paketin kirjoitettua yhdessä. Liitän yhteenvetomme tähän alle:

Miten oppimisympäristöt määritellään?

Oppimisympäristöt ovat kokonaisvaltaisia toimintaympäristöjä, jotka muodostuvat: 

1. Erilaisista ympäristöistä (työpaikat, oppilaitokset, työpajat, verkkoympäristöt tai niiden yhdistelmät sekä muut elämän ympäristöt) 
2. Opiskelijoista 
3. Opettajista ja ohjaajista sekä muista yhteistyökumppaneista 
4. Pedagogisista tausta-ajattelusta, opetus- ja ohjausjärjestelyistä sekä -menetelmistä 
5. Erilaisista toimintamuodoista ja –tavoista sekä pelisäännöistä 
6. Oppimista tukevista aineistoista ja oppimateriaaleista 
7. Työkaluista, välineistä ja tavoista käyttää näitä (erilaiset teknologiat) 

 

Oppimisympäristö tarkoittaa siis fyysisistä, psyykkisistä ja sosiaalisista tekijöistä koostuvaa ympäristöä, jossa opiskelu ja oppiminen tapahtuvat. Oppimisympäristö-termiä käytetään usein myös tarkoittamaan yksittäistä oppimisalustaa, vaikka oppimisalusta tulisi nähdä vain oppimisympäristön teknisenä osana. Hyvin usein oppimisympäristöä ajatellaan liian kapeasti ottamatta huomioon kaikkia sen ulottuvuuksia

Mihin suuntaan ammatillisen opetuksen oppimisympäristöt kehittyvät?

Oppimisympäristöjen kehittämisessä on tärkeää ottaa monet eri osa-alueet huomioon. Tavoitteena on aina jatkuvan oppimisen mahdollistaminen, joustavat yksilölliset osaamisen kehittämispolut ja osaamisen kehittäminen hyödyntäen erilaisia oppimisympäristöjä ja –ratkaisuja. Kehitystyössä tärkeitä huomioon otettavia seikkoja ovat: 

• Pedagogiset näkökulmat 
• Aktiivinen opiskelija, miten opiskelijoista saataisiin mahdollisimman paljon irti? 
• Osaava opetus- ja ohjaushenkilöstö. Heidän koulutuksensa ja sen päivittäminen viimeisten tietojen tasalle. Työn pitää olla myös sujuvaa 
• Eri tilanteiden ennakointi. Osaamistarpeet muuttuvat; kuinka ajantasaista sisältöä ja menetelmiä on käytössä ja myös koulutuksen tasa-arvoisuuden huomioiminen 
• Innovatiivinen ja ennakkoluuloton yhteistyö ja erilaiset työelämäkumppanuudet vahvistavat monipuolista oppimisympäristöä 
• Osaamisen dokumentointi. Miten osaaminen osoitetaan ja tehdään näkyväksi? Erilaiset digitaaliset osaamismerkit ovat näistä hyvä esimerkki. 
• Kun käytössä on digitaalisia oppimisympäristöjä, on tärkeää huomioida, että teknologiaan liittyvä termistö on kaikille samaa ja selkeää 

7. 
   

Myös työelämäyhteistyön jatkuva kehittäminen on tärkeä osa oppimisympäristöjen kehittämistä. Opiskelijoiden on hyvin tärkeää päästä näkemään autenttisissa ympäristöissä työn tekemistä ja oppia näistä tilanteista. Osaaminen kehittyy jatkuvasti tekemällä töitä työelämän tapaan projekteissa oikeille asiakkaille. 

Teknologinen kehittyminen on nopeaa ja jatkuvasti kehitetään erilaisia chatbotteja ja robotteja toimimaan opettajien ja opiskelijoiden apuna. Tekoälyn hyödyntäminen tuo valtavasti mahdollisuuksia myös opetustyöhön, jolloin esimerkiksi tenttien korjaus voidaan automatisoida esimerkiksi Moodlessa. 

Lähde: www.oph.fi

Millaisilla oppimisympäristöillä voidaan edistää työelämälähtöistä autenttista oppimista sekä millaiset oppimisympäristöt tukevat yrittäjyyskasvatuksen lähtökohtia?

Yrittäjyyskasvatuksen määritteleminen ja sen lähtökohtien selkeä listaus on hieman haasteellista, koska yrittäjyyden määritelmä vaihtelevat näkökulmasta riippuen.  Yrittäjyydellä voidaan viitata markkinatalouteen ja yrityksen toimintaan, mutta myös yksilön yritteliäisiin ominaispiirteisiin ja sitä kautta yksilön toimijuuden eri piirteisiin. Näiden perusteella yrittäjyyskasvatuksella voidaan nähdä kaksi päätavoitetta: Yrittäjyyskasvatus voi pyrkiä lisäämään yritystoimintaa ja uusien yritysten määrää tai korostaa yrittäjämäisiä piirteitä oppijan kehityksessä, tietyissä tapauksissa myös molempia.   

Opetus- ja kulttuuriministeriö on linjauksissaan (2017a) osoittanut selkeästi, että sillä on tahtotila edistää yrittäjyyttä osana suomalaista koulutusjärjestelmää. Se on myös tarjonnut valmiit määritelmät niin yrittäjyydelle kuin yrittäjyyskasvatukselle: “Yrittäjyys on mahdollisuuksien havainnointia ja niihin tarttumista sekä kykyä muuttaa ideat sellaiseksi toiminnaksi, joka tuottaa taloudellista, kulttuurista, sosiaalista ja yhteiskunnallista arvoa. Yrittäjyyteen ja yrittäjämäisyyteen voi oppia. Nämä pitävät sisällään luovuuden, innovaatiokyvyn, riskienhallinnan, ja vastuullisuuden, samoin kuin kyvyn suunnitella, asettaa tavoitteita ja johtaa toimintaa tavoitteiden saavuttamiseksi. Yrittäjyysvalmiuksien merkitys korostuu työelämän muutoksessa.” (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017a.) 

Tärkeä asia yrittäjyyskasvatuksessa onkin, että yrittäjyyteen voi oppia. Yrittäjyyteen tähtäävä opetus tarvitsee tuekseen koko organisaation ja erityisesti johdon ja päätöksentekijät. Yrittäjyyden edistyminen koulutuksen prosesseissa edellyttää myös koulutusorganisaatioiden ulkopuolisten toimijoiden tukea ja kaiken kaikkiaan laajan verkoston yhdensuuntaista toimintaa. Yrittäjyyskasvatus vaikuttaa opiskelijan asenteisiin ja tavoitteisiin ja onkin hyvä miettiä, kuinka erilaisilla oppimisympäristöillä voidaan tukea yrittäjyyskasvatusta.  

Oppimisympäristöjä ovat perinteisesti olleet luokat ja työtilat. Nykyään erilaisia oppimisympäristöjä on tullut valtavasti lisää ja yrittäjyyskasvatuksen kannalta esimerkiksi Nuori yrittäjyys -tuoteperhe, harjoitusyritystoiminta, jota Suomessa koordinoi Oulun seudun ammattiopiston yhteydessä toimiva Finpec sekä narratiiviset menetelmät, kuten erilaiset tapauskuvaukset (keissit) ja storytelling, jossa uusien digityökalujen avulla tuotetut tarinat tuottavat välitettyjä oppimiskokemuksia elävästä elämästä. Nuori yrittäjyys -järjestö auttaa koulutuksen järjestäjiä toteuttamaan yrittäjyys-, työelämä- ja taloustaitojen opetusta opinto-ohjelmien kautta sekä tarjoaa opettajille opetussuunnitelman mukaisia työvälineitä työelämätaitojen, yritteliäisyyden ja taloudenhallinnan opetuksen tueksi esiopetuksesta korkea-asteelle. 

Työpaikoilla tapahtuva oppiminen on yksi merkittävä keino tukea yrittäjyyskasvatusta sekä sen lähtökohtia. Ammatillisen koulutuksen reformin yksi keskeinen tavoite on lisätä työpaikoilla tapahtuvaa oppimista (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017b). Työpaikoilla oppimisympäristö on autenttinen ja oppiminen tapahtuu aidoissa tilanteissa ja ongelmat ovat myös aitoja. Työelämässä tapahtuva oppiminen perustuu ongelman havaitsemiseen ja oppijan kokemaan ristiriitaan olemassa olevien tietojensa ja taitojensa sekä päämääränsä välillä. Lähtökohtana on, että hän haluaa selvittää ongelman joko sisäisistä tai ulkoisista syistä johtuen.  

Myös omat yritykset tarjoavat mainion oppimisympäristön. Oma yritys tarjoaa niin ikään aitoja haasteita, ongelmia ja tietysti myös onnistumisen kokemuksia. Oma yritys tarjoaa myös opin kaikilta yrittäjyyteen liittyviltä osa-alueilta, ja vahvistaa tätä kautta yrittäjyyskasvatusta ja sen lähtökohtia mainiosti.  

Yrittäjyyskasvatuksessa ja sen lähtökohtien tukemisessa isona apuna ovat siis oppimisympäristöt, joissa opiskelijat pääsevät aitoihin tilanteisiin ja saavat aitoja yrittäjyyskokemuksia. Näiden kokemusten kautta opiskelija saa niitä tärkeitä taitoja, joita yrittäjät tarvitsevat. 

Miten oppimisympäristöt voivat tukea kestävää kehitystä?

Oppimisympäristöt voi suunnitella tukemaan myös kestävää kehitystä.  Kestävää kehitystä käsitellään neljällä osa-alueella, jotka ovat ekologinen, sosiaalinen, kulttuurinen ja taloudellinen. Vain harvat kestävän kehityksen kysymykset rajoittuvat selkeästi yhteen näistä teemoista vaan kysymykset läpileikkaavat usein vähintään kahta kestävän kysymyksen osa-aluetta. Kiteytettynä kestävä kehitys on sellaista yhteiskunnallista toimintaa, joka täyttää ihmisten nykyhetken tarpeet mutta tämä tarpeiden tyydyttäminen ei tapahdu tulevaisuuden sukupolvien kustannuksella, vaan samalla pyritään takaamaan mahdollisuudet heidän tarpeidensa tyydyttämiseen tulevaisuudessa. 

Kestävän kehityksen kasvatuksen tavoitteena on tukea oppijan elinikäistä oppimisprosessia niin, että yksilöiden tai yhteisöjen arvot, tiedot, taidot sekä toimintatavat muuttuvat kestävän kehityksen periaatteiden suunnassa. Kestävää kehitystä tukevat oppimisympäristöt rakentuvat luonnollisesti samoille periaatteille.  

Kestävään kehitykseen ja sen edistämiseen liittyvät tiedot ja taidot ovat kehitettävissä ammatillisen koulutuksen kaikilla aloilla integroituna kunkin ammattialan oppisisältöihin. Kestävän kehityksen kasvatuksessa olennaista on nimenomaan sen luonteva liittäminen muuhun oppisisältöön, koska kestävä kehitys on loppujen lopuksi melko arkinen ilmiö, jonka periaatteet on tärkeää saada opiskeluaikana juurrutettua opiskelijoiden toiminta- ja ajatustapoihin.  

Oppimisympäristön käsitteen ollessa laaja monista toimijoista ja toiminnan aloista sekä erilaisista pedagogisista ratkaisuista muodostuva kokonaisuus, myös kestävää kehitystä koulutuksessa tuetaan monen tasoisilla ratkaisuilla. Esimerkiksi oppilaitos itsessään on fyysinen oppimisympäristö, jossa on tärkeää luoda kestävän kehityksen ohjelma, joka näkyy oppilaitoksen arjessa, ja joka siten vaikuttaa kaikkeen mitä oppilaitoksessa tehdään. Kestävän kehityksen ohjelman jatkuva kehittäminen yhteistyössä oppilaiden kanssa ja sen esillä pitäminen arjessa tuovat sen toimintamallit ja tavoitteet luontevaksi osaksi opiskelua ja työtekoa kyseisessä oppilaitoksessa.  

Kestävää kehitystä tukevat ammatillisen koulutuksen oppimisympäristöt ovat luonteeltaan kriittisiä, tulevaisuuteen kurkottavia ja niihin on sisäänrakennettuna ajatus yhteiskunnan muuttamisesta kestävämpään suuntaan.  Oppiminen tapahtuu tällöin tutkimus- ja innovaatioympäristöissä, opiskelijat oppivat ajattelemaan kestävän kehityksen kysymyksiä globaalilla tasolla ja työpaikoilla oppiessaan opiskelijat pyrkivät muuttamaan työpaikkojen toimintatapoja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisiksi.   

Mitä opettajan tulee osata voidakseen suunnitella/ohjata erilaisissa oppimisympäristöissä?

Uudistunut oppimiskäsitys muuttaa myös oppimisympäristöjä. Yksinkertaisena mallina voidaan ajatella oppimiskäsityksen muuttuneen behavioristisesta tyylistä nopeasti ja edelleen kiihtyen kohti luovempaa, aktiivisempaa ja muuttuvampaa opetusta. Tämä tarkoittaa samalla myös sitä, että enää vain osa opetuksesta tapahtuu ns. perinteiseen malliin luokassa luennoiden. Opettajan kannalta tämä tarkoittaa samalla lailla jatkuvan oppimisen tarvetta, kuin opiskelijallakin. Opettajan tulee hallita paitsi oma substanssialansa ja pedagogiikka, olla myös valmis oppimaan jatkuvasti uusia tapoja ja menetelmiä hyödyntää ja soveltaa erilaisia oppimisympäristöjä ja käsittää niiden tarjoamat haasteet ja mahdollisuudet.  

 

Opiskelijan kulloisenkin oppimisympäristön luovat ne opettajat, ohjaajat, tilat välineet ja    tapahtumat, missä oppimista milloinkin tapahtuu. Voidaankin puhua oppimaisemasta, millä tarkoitetaan ajatusta siitä, että oppimista voi tapahtua koko ajan ja monella tapaa.

Lähde: www.valtteri.fi

Opetusmenetelmät ja pedagoginen ajatus oppimisen taustalla vaihtelevat lähes välttämättä riippuen sekä ympäristöstä, että henkilöistä oppijan ympärillä. Opettajan tulee osata hahmottaa nämä muuttuvat tekijät ja pyrkiä varmistamaan se, että ympäristö on aina opiskelijalle kannustava ja positiivinen ja että kaikki opiskelijan oppimista ohjaavat ja opettavat henkilöt ovat yhteisymmärryksessä toistensa kanssa siitä, mitä opiskelijan halutaan oppivan ja miten opetus toteutetaan. Ammatillisen koulutuksen murroksen yhtenä merkittävimpänä taustatekijänä on työelämän nopea muutos ja koulutuksen tarve vastata tähän muutokseen. Tämän takia yhä suurempi osuus oppimisesta tapahtuu työpaikoilla ja muidenkin ohjaajien toimesta. Opettajalta tämä vaatii paitsi substanssiosaamista ja pedagogista osaamista, myös hyvin paljon kykyä verkostoitua ja ennen kaikkea sosiaalisia taitoja. Opetuksen koostuessa useista pitkistäkin työelämäjaksoista, tulee opettajan varmistaa tämänkin oppimisympäristön laatu, turvallisuus ja yhteinen käsitys tavoitteista. Kolmikantakeskustelut opiskelijan, opettajan ja työpaikkaohjaajan kanssa ovat arkinen osa tämän päivän opetustaitoja. 

Viimeisen vuoden aikana oppimisympäristöt kokivat mullistuksen, kun entinen luokkaopetus siirtyi pitkälti digitaaliseksi. Etänä tapahtuva opetus toimii hyvin monen kanssa, mutta osalla opiskelijoista oppimisen haasteet saattoivat kasaantua. Näissä tapauksissa opettajalta vaaditaan erityistä silmää ja kykyä löytää kelkasta putoamaisillaan olevat opiskelijat ja keinot siihen, miten näitäkin opiskelijoita voidaan tukea erilaisesta teknisestä oppimisympäristöstä huolimatta.  

Tiivistäen voi siis sanoa, että monenlaiset ja nopeastikin muuttuvat oppimisympäristöt ja niiden hyödyntäminen parhaalla mahdollisella tavalla vaatii myös opettajalta itseohjautuvaa oppimista, uusien tietojen ja taitojen hallintaa, sosiaalista, pedagogista ja digitaalista osaamista ja ennen kaikkea avointa suhtautumista moniin uusiin mahdollisuuksiin.

Millaista eri toimijoiden yhteistyötä oppimisympäristöjen suunnittelu vaatii?

Oppimisympäristöjen suunnittelussa tarvitaan monialaista yhteistyötä. Oppilaitoksen tiloihin rakennettaviin oppimisympäristöihin kuten luokkiin, auditorioihin, labratiloihin ja kirjastoihin tarvitaan sisustus- ja somistusasiantuntijaa, pedagogista näkemystä sekä teknistä osaamista. Tilojen käyttötarkoitus ratkaisee paljon. Nykyään suositaan muunneltavuutta, jotta samasta tilasta saa huonekaluja ja seinäkkeitä siirtelemällä esimerkiksi ryhmätyöskentelyyn pieniä pöytäryhmiä tai isommalle porukalle luentotilan. 

Oppimisympäristöjä rakennetaan myös ammattialan autenttisiin ympäristöihin. Esimerkiksi puutarhatalouden oppimisympäristöjä ovat puutarhat ja kasvihuoneet, ja maatalouden oppimisympäristöjä ovat maatilat. Oppimisympäristöiksi lasketaan sekä oppilaitoksen omat tilat, kuten opetusmaatila ja opetusmeijeri, mutta harjoittelujen ja tutustumisvierailujen kautta myös alan yritysten tilat. Oppilaitoksella on vaikutusmahdollisuus pääasiassa niiden omien tilojen suunnitteluun. 

Oppilaitokset pyrkivät opettamaan sellaisia taitoja, jotka ovat ajan tasalla työelämän tarpeiden kanssa. Siksi on tärkeää, että myös oppimisympäristöjä päivitetään ja niissä käytettävä teknologia on ajan tasalla. Tämän toteutumisessa voi olla taloudellisia haasteita. Joskus oppilaitokset saavat opetuskäyttöön edullisesti tai lainaan uutta teknologiaa edustavaa välineistöä, kun siihen liittyy samalla käyttökokemusten keräämistä ja vuoropuhelua oppilaitoksen ja teknologiayrityksen kesken. 

Esimerkki: KOTEK-ERKO (ESR) -hankkeessa, jossa kehitettiin valtakunnallista kotihoidon teknologian erikoistumiskoulutusta, suunniteltiin ja varusteltiin oppimisympäristöjä, jotka jäljittelivät ikäihmisten asumisoloja. Niihin tuotiin sekä kodinomaisia sisustuselementtejä että kotona asumista tukevaa tekniikkaa (lääkeannostelijarobotti, turvakamerat, liiketunnistimia, motorisoitu sänky, älykäs wc-istuin jne.) Suunnitteluun osallistui sairaanhoitaja (AMK) -koulutuksen opettajia, kotihoidon työtehtävissä toimivia ammattilaisia sekä teknologia-asiantuntijoita. Oppimisympäristön suunnittelussa mietittiin myös opiskelijaryhmien kokoa ja etäosallistumismahdollisuuksia. Videoyhteyden kautta mahdollistettiin suurenkin opiskelijaryhmän osallistuminen havainnointiin, vaikka varsinaiseen simulaatio-opetustilaan mahtui hyvin rajallinen määrä opiskelijoita.